Tehtävä 1

Luennot: Johdanto verkkokurssien maailmaan, Suunnittelun perusteet

Tehtävänä miettiä harjoitustyön aihetta.

Ensimmäinen viikko alkaa tutustumalla verkkokurssin suunnittelun periaatteisiin sekä tutustumalla opintojaksolla käytettävään suunnittelumalliin.

---------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Johdantoluennoissa oli runsaasti tietoa verkko-opetuksesta ja verkkokurssin suunnittelemisesta aina toteutukseen asti. Paljon tärkeää asiaa, jotka olivat osittain tuttuja aikasemmilta kursseilta, mutta myös oman työni kautta tutuksi tulleita. Peilasin lukemaani omaan työkuvaani sekä oman organisaation käytäntöihin. Olen toiminut runsaat kymmenen vuotta verkko-opetuksen parissa suunnittelijan nimikkeellä. On ilahduttavaa huomata, että pääpaino on siirtynyt materiaalikeskeisyydestä oppijakeskeisyyteen. Toisaalta sosiaalinen media on ehkä nostanut välinekeskeisyyttä esiin. Opettajan muuttuneesta / muuttuvasta roolista on puhuttu jo pidemmän aikaan, mutta onkohan muutosta oikeasti tapahtunut? Yleistää ei varmasti kannata, mutta opettajan rooli ei ehkä pääse muuttumaan mikäli johto ts. päättäjät eivät ota kantaa asiaan. Roolin muutos edellyttäisi muutoksia perusasioissa.

Luentomateriaaleissa pidin erityisesti Verkko-oppimista edistävistä ja estävistä tekijöistä (Nevgi ja Tirri 2003). Lyhyesti ja ytimekkäästi verkkokurssin tekijälle tarkastuslistaksi.

Ehkä vähiten omassa työssäni näkyviä aihealueita olivat itse oppimiseen liittyvät asiat kuten pedagogiset metodit ja tekniikat, mielekäs oppiminen, antoisien oppimiskokemusten määrittelyt ja bloomin taksonomia. Kasvatustieteissä on toki tullut em. aihealueita esille ja nykyisissä opinnoissakin, mutta koska ne pysyvät työssäni taka-alalla, ne ovat päässeet lähes unohtumaan. Pedagogisista skripteistä, joilla voidaan vaiheistaa ja ohjata oppimista aktivoimalla vuorovaikutusta, olen kokeillut: verkkokeskustelua, ideariiheä, teemakeskustelua, väittelyä, käsitekarttoja, työpajoja. Roolileikit tulivat muistaakseni esille opettajankoulutuksessa. Itselleni oppimisen välineeksi sopii parhaiten tekeminen ja kokeileminen. Pidän myös yhdessä ideoimisesta, pienryhmissä. Tällaisissa tilanteissa jokainen saa äänensä kuuluviin.

Lähiopetusta ei voi siirtää sellaisenaan verkkoon. Muutosta pitää tapahtua materiaalien lisäksi esimerkiksi opetusmenetelmissä, pedagogiikassa ja arvioinnissa. Itseäni on jo pidempään kiinnostanut verkkokurssien laatu ja kuinka arvioidaan sosiaalisen median opetuskäyttöä - mitä asioita arvioidaan, millä kriteerein jne. Miten todentaa oppimistuloksia? Mitä opiskelja on oppinut? Hiltusen tutkielmassa oli mainittu apukeinoja muutokseen kuten opintojakson jaksottaminen ja eri tyyppiset oppimistehtävät joilla voidaan mitata saavutettuja oppimisen eri tasoja (esim. kriittisen ajattelun taidot, ongelman ratkaisutaidot jne). Oppimisen arviointia käsiteltiin myös luentomateriaalissa. Perinteinen jako oppimisen arvioinnissa jaetaan diagnostiseen (esitietovaatimukset), formatiiviseen (oppimisprosessi) ja summatiiviseen (oppimistulokset) arviointiin. Verkossa oppimisen arviointiin esitetään vaihtoehdoksi 1. Suorituksen arviointia ja/tai 2. Portfolioarviointia. Uskoisin, että omassa organisaatiossani käytetään enemmän ensimmäistä vaihtoehtoa.  Eri tulosalueilla on varmasti erilaisia käytäntöjä kuten esim. muotoilun koulutusohjelmassa, jossa tehdään enemmän käsillä (syntyy näkyviä tuotoksia) kuin esim. liiketaloudessa. Portfolioarviointi tekee ehkä enemmän tuloansa uuden tekniikan siivittämänä (tiedon jakamisen helppous, uudet välineet esim. älypuhelimet).

 Laatuun ja oppimistuloksiin liittyvän kyselyn tuloksien (Allen&Seaman) pohdinta oli kiinnostavaa "onko verkko-opetus laadukasta jos se on yhtä hyvää kuin lähiopetus". Oli mielenkiintoista lukea tästä aiheesta koska useimmiten lähiopetus on siirretty verkkoon, digitaalisen muotoon ja verkkokurssin arviointi/tentti tehdään paperilla ts. ikäänkuin lähiopetuksena. Verkossa tapahtuva toiminta taitaa jäädä usein arvioimatta. Arvioinnin kohteena on perinteinen paperitentti, jolla nähdään onko tapahtunut oppimista vrt. onko kurssi ollut laadukas? Taisin jo eksyä aiheesta, mutta hyvin mielenkiintoista kesälukemista :-).

Sisältölähtöisen verkko-opetuksen suunnittelumallin todellista käyttöä odotan innolla. On hauska nähdä miten se toimii käytännössä omalla kohdallani. Eri vaiheita toteuttamalla ja oikeasti pohtimalla luulisi syntyvän laadukas lopputulos. Olen työssäni opettanut opettajia verkkokurssien tekemisessä: suunnittelu, toteutus ja ylläpito. Viime vuosina em. tehtävät ovat vähentyneet, lieneekö syynä esim. resurssien puute ja mielenkiinnon lopahtaminen.

Oppimistehtävä 1:

Aihe kirjattu Moodleen, opettajalle s-postilla tarkempi selvitys.

***********************************************************************************************************

MUISTILISTA:

Mielekäs oppiminen, Jonassen, Nevgi ja Tirri, Hiltunen

1. opiskelijan aktiivisuus, vastuu omasta oppimisesta
2. konstruktivismi: opiskelija tietojen ja taitojen rakentajana, aikaisemman tiedon pohjalta sekä keskustelemalla yhteistä ymmärrystä luoden ja rakentaen
3. yhteistoiminnallisuus
4. intentionaalisuus eli tavoitteellisuus; määrää ja asetaa itse omat tavoitteensa, vastuu itsellä, halu saavuttaa tavoitteet
5. kontekstuaalisuus eli tilannesidonnaisuus; todelliseen elämään liittyviä oppimistehtäviä tai simulaatioita, asiat nivoutuvat muihin elämänalueisiin jolloin ovat siirrettävissä esim. työ, vapaa-aika
6. reflektiivisyys eli itseohjautuvuus: oman oppimisen analysointia ja vastuun ottoa esim. itsearviointimenetelminä oppimispäiväkirjat tai itsearviointitehtävät
7. yksilöllisyys: opiskelijan aiemmista tiedoista, taidoista, osaamisesta ja motivaatiosta johtuvien erojen huomioiminen toteutuksessa
8. siirtovaikutus eli transfer; opittavan asian soveltaminen muihin opittaviin tai jo opittuihin asioihin; käyttäminen uusissa yhteyksissä

Bloomin taksonomia; oppimisen kannalta tärkeät tiedolliset tavoitteet; millaiseen tiedon omaksumisen tasoon pyritään.

Sisältää kolme osittain päällekkäistä aluetta: kognitiivinen, pyskomotorinen (taidollinen) ja affektiivinen (tunneperäinen). Jokaista aluetta voidaan hyödyntää oppimisessa eri medioiden intergroinnin kautta. Bloomin taksonomiassa olennaista on ns. aktiivisten verbien käyttö (kts. luentomoniste), jotka kuvaavat opiskelijan ajattelun ja tiedollisen toiminnan tasoa. Ohessa kuusi tasoa:

Taso1: mieleenpalauttaminen; kyky muistaa as kuten ne on esitetty

Taso2: ymmärtäminen; kyky ymmärtää ja tulkita oppimaansa

Taso3: soveltaminen; kyky käyttää tietoa oikeassa tilanteessa

Taso4: analysoiminen; kyky pilkkoa ongelma pienempiin osiin ja ymmärtää niiden suhteet

Taso5: syntetisoiminen, kyky luoda jotain uuutta olemassa olevan tiedon pohjalta

Taso6: arvioiminen; kyky arvioida ajatusten ja ratkaisujen arvoa; sisältää kaikki edellä listatut tasot sekä arviointikriteerit.